En

Opettajat

Mitä Tokapeli tekee?

Tokapeli tarjoaa opettajalle mahdollisuuden säästää aikaansa kaikkiin niihin muihin tärkeisiin opetustehtäviin, mihin digitaaliset oppimisympäristöt eivät pysty. Tämä onnistuu tarjoamalla opetettavan oppimateriaalin ydinsisällön Tokapelin avustuksella omaksuttavaksi.

Tokapelin pitkän tähtäyksen tavoitteisiin kuuluu yksinkertaisuudessaan se, että opetetaan oppilaat hankkimaan tietoa lukemalla. Oppilaat kehittäisivät heti peruslukutaidon oppimisen jälkeen taitojaan luetun ymmärtämisessä ja kriittisessä lukutaidossa. Näiden harjoittelu olisi hyvä aloittaa Tokapelin tuella jo toisella luokalla. Tämä tapahtuisi luontaisesti koulun oppikirjoja luettaessa. Pelistä voisi olla erityistä hyötyä pojille, joilla on nykyään taipumus jättää lukeminen kovin vähiin. Siitä seuraa, etteivät opi oikeaa lukemisen tapaa.

Pelin alkuvalmistelut edellyttävät opettajalta harjoitusten sisältöjen laatimista tai olemassa olevien sisältöjen käyttöönottoa. Näitä karttuu Tokapeliin jatkuvasti. Harjoitus laaditaan koostamalla opetettavan aiheen ydinasiat mahdollisimman pieneksi määräksi lauseita ja keksimällä muutamia aiheeseen liittyviä epätosia lauseita. Näiden avulla oppilaat pääsevät Tokapeliä pelatessaan eroon tyypillisistä väärinkäsityksistä, mitä heillä voi olla. Pelin tehokkain hyöty saadaan niin, että lapsi lukee oppikirjaa tai muuten tutustuu aiheeseen hieman ennen kuin asia otetaan esiin Tokapelissä.

Kun oppilasta sitten pyytää pelaamaan kuvatulla sisällöllä varustettua Tokapeliä, hänelle tallentuu (toistamisen myötä) opetettavan aiheen olennainen sisältö. Tämä tyypillisesti vastaa niitä asioita, mitä opettaja yleensä kokeissa kysyy. Peli toimii siten, että oppilaan täytyy jokaisen väitteen kohdalla arvioida ovatko ne tosia vai epätosia. Riittävän toiston ja väärinkäsityksistä eroon pääsemisen mahdollistaa se, että peli päättyy vasta silloin, kun oppija on arvioinut kaikki väitteet oikein. Jokaisen virkkeen huolellinen arviointi opettaa kriittistä lukemista (ja ajattelua), joka on nykymaailmassa erinomaisen tarpeellinen valmius.

Peli mukautuu yksilölliseen oppimistasoon ja -vauhtiin. Peli soveltaa siis dynaamista arviointia, eli se seuraa oppimisen etenemistä ja tarjoaa aina opin siihen, mitä ei vielä osata.

Opettajalle on etua mm. myös siitä, että kokeita ei välttämättä tarvita. Vaikka niillä voi, ainakin Tokapelin käytön alkuvaiheessa varmistua, että Tokapeli todella opettaa ydinasiat tuloksellisesti kaikille. Näin opettaja voi pienellä alkuvaivalla – jos joutuu/haluaa itse tehdä ydinasiat ja väärinkäsitykset kattavan väitesarjan peliin – säästää oppikirjojen opetusajasta pääosan ja myös pidemmän päälle aikaa kokeiden teolta, koska pelitulos (opettajan nähtäväksi myönnettynä) todistaa oppimisen.

Tokapeli apuna läksyissä

Peli soveltuu opettajan työvälineeksi auttaen läksyihin liittyvien tehtävien hoitamisessa, joka näkyy mm. säästettynä aikana. Pelissä onnistuu niin läksyjen anto kuin yksittäisen oppilaan oppimisen seuranta. Samalla oppilaat saadaan sitoutettua läksyjen tekemiseen sekä oppimaan muutakin.

Opettelun tulos tallentuu haluttaessa opettajan käyttöön, kun siihen on sovelluksessa lupa annettu. Näin apua tulee opettamiseen kuin myös oppimisen arviointiin, kuten miten oppilaat ovat oppikirjojen ydinsisältöä omaksuneet.

Jos lapsia kannustettaisiin tekemään 2. luokan läksyjään tämän pelin kautta, heidät saataisiin samalla oppimaan oikeat lukemisen tavat oppikirjojensa sisällön lisäksi. Lukemisen tavoitteen saavuttamiseen tähtäävä lukeminen on aktiivista juonen seuraamista. Siihen keskeisesti myös kuuluu pääasioiden haku ja seuranta sekä tekstin kriittinen arviointi. Läksyjen teon myötä, oppilaat voivat hiljalleen oppia minkälaisia asioita opettaja kirjasta poimii. Harjoituksella he voivat myös itse oppia hakemaan vastaavia ydinasioita seuraavia oppikirjoja lukiessaan. Läksyjen pelimäisyyden hyöty voisi erityisesti näkyä läksyihin sitoutumisessa ja oppimisen tehokkuudessa.

Miten Tokapeliä käytetään?

Opettaja voi helposti määritellä peliin oppikirjasta annetun läksyn ydinasiat väitevirkkeiden muodossa. Virkkeiden joukkoon kuuluu sirotella 20–30 % verran epätosia väitteitä, jotka edustavat lasten tyypillisiä väärinymmärryksiä. Peli päättyy, kun kaikki vastaukset saadaan oikein.

Kertapelin kesto on sopiva, kun se kattaa 2. luokkalaisen yhdet läksyt. Nämä läksyt voisivat esimerkiksi olla tiivistetty alle 30 väitevirkkeeseen, sisältäen 5–8 ei-tosi virkettä. Jos lapsi ei ole tutustunut harjoiteltavaan aiheeseen etukäteen, pelissä tyypillisesti realisoituu 3–5 kertausta. Määrä voi olla 2–4 luokkaa, jos aiheeseen on tutustuttu etukäteen. 3. luokkalaiset ja siitä vanhemmat jaksavat pelata aina vain pidempiä väitesarjoja, vähän samassa suhteessa kuin läksyjenkin pituus kasvaa.

Tällä hetkellä pelistä löytyvät jo mm. toisen luokan oppikirjat, jotka toimivat samalla esimerkkimateriaalina. Tokapelijärjestelmä antaa opettajalle mahdollisuuden tarpeen tullen parannella näiden oppikirjojen ydinsisältöjä, kehittäen itselleen pysyvän välineen saman luokka-asteen opettamiseen.

Tokapelin käytöstä on pyritty tekemään suoraviivaista ja helppoa, joten kokeilu kannattaa. Kattavampi ohjeistus pelisisältöjen luomisesta löytyy täältä. Ohjeistus läksykäyttöön löytyy täältä.